Lokakuun 10. päivä vietetään Maailman mielenterveyspäivää. Yksi mielenterveyteen vaikuttavista tekijöistä on yksinäisyyys ja sen kokeminen. Kysyimme alan asiantuntijoilta, kuinka he näkevät lasten yksinäisyyden Suomessa ja mitä vaikutuksia yksinäisyyden kokemuksella on. Kysyimme lisäksi miten harrastukset vaikuttavat yksinäisyyden torjumiseen.
”Liikuntaharrastuksen toiminnallisuus luo monenlaisia tilanteita ystävyyssuhteiden syntymiselle ja yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistumiselle. Joissakin tutkimuksissa onkin todettu, että liikuntaa harrastavilla nuorilla on usein laaja ystävä- ja kaveriverkosto.”
– Sanna Palomäki, Yliopistonlehtori, liikuntapedagogiikka, LitT
1) Mitä yksinäisyys on? Miten yksinäisyys koskettaa suomalaisia?
Yksinäisyys on moniulotteinen ihmisyyteen liittyvä ilmiö, joka koskettaa useita jossain elämän vaiheessa. Lasten ja nuorten vertaissuhteet eivät synny ainoastaan yksilöllisten valintojen seurauksena, vaan esimerkiksi asuinpaikka, etninen tausta ja sukupuoli voivat olla tekijöitä, jotka sekä suuntaavat että rajoittavat ystävyyssuhteiden syntyä.
Yksinäisyys on negatiivinen kokemus siitä, ettei kuulu joukkoon tai on vailla seuraa vasten omaa tahtoa. Yksinäisyys on kokemus siitä, ettei voi jakaa omia asioita kenenkään kanssa. Yksinäisyystutkijat erottavat yksin olemisen ja yksinäisyyden kokemisen toisistaan. Yksinäisyyden kokeminen on yksilöllistä: toiset voivat tuntea itsensä yksinäiseksi vaikka olisi vilkas sosiaalinen elämä, toiselle taas muutama sosiaalinen kontakti voi riittää. Yleensä yksinäisyyden torjunnassa laatu on kuitenkin määrää tärkeämpää eli jo yksikin hyvä ystävä voi pelastaa tilanteen.
Suomalaisista lapsista ja nuorista lähes joka viides kokee jossakin vaiheessa elämäänsä, vähintään tilapäistä yksinäisyyttä. Suurempi huolenaihe ovat kuitenkin ne kymmenisen prosenttia lapsista ja nuorista, joilla yksinäisyys jatkuu pidempään. Yksinäisiä ihmisiä on kuitenkin kaiken ikäisissä.
2) Kuinka lapset kokevat yksinäisyyden ja mitä vaikutuksia yksinäisyyden kokemuksella on?
Yksi yleisemmin yksinäisyyttä aiheuttavat tekijä on kiusatuksi tai torjutuksi tuleminen lapsuus tai nuoruusvuosina. Torjutuksi tuleminen ja yhteisten leikkien tai vapaa-ajan toimintojen ulkopuolelle jääminen saattavat johtaa siihen, että lapsi vetäytyy sosiaalisista kontakteista yhtä enemmän.
Lapsi tai nuori voi alkaa ajatella, ettei kelpaa kenellekään tai ettei tarvitsekaan kavereita, vaikka oikeasti kaipaisikin ikätovereidensa seuraa. Yksinäisyyden tunnetta ei useinkaan ole helppoa pukea sanoiksi. Pitkittyessään yksinäisyydestä voi muodostua itseään toteuttava rooli, jolloin vetäytymisen ja oman itsen suojelun kierrettä on jo vaikeampi purkaa. Tutkimusten mukaan yksinäisyys on yhteydessä mm. pelkoihin, ahdistuneisuuteen ja itsetuhoisuuteen. Jotakin yksinäisyyden kokemuksen merkityksestä kertoo se, että yksinäisyys on kaksi kertaa suurempi riski ennenaikaiselle kuolemalle kuin ylipaino.
WHO-koululaistutkimuksen mukaan alakoululaiset oireilevat usein somaattisesti yksinäisyyteen, kuten vatsakipuna tai päänsärkynä. Yläkouluikäisillä psyykkiset oireet, kuten jännittyneisyys tai univaikeudet, ovat selväsi yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen.
3) Miten harrastukset voivat ennaltaehkäistä yksinäisyyttä?
Harrastukset vievät pois ”neljän seinän sisältä” ja niissä tapaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista (ainakin kyseisen harrastuksen suhteen). Yhteinen kiinnostuksen kohde voi lisätä mahdollisuutta siihen, että löytyy ”yhteinen sävel” muutenkin ja joku ihmissuhde syvenee ystävyydeksi. Harrastukset sisältävät konkreettista tekemistä ja yhdessä puuhailua, joka usein helpottaa toisiin ihmisiin tutustumista. Harrastuksissa voi myös oppia sosiaalisia taitoja, tunteiden säätelyä ja saada itseluottamusta onnistumisten kautta. Harrastuksissa voi esimerkiksi tarjota apua toiselle, mikä voi olla hyvä keino tutustua ja synnyttää luottamusta.
4) Miten liikuntaharrastukset voivat ennalta ehkäistä yksinäisyyttä?
Edellä mainittu koskee myös liikuntaharrastuksia. Liikuntaharrastuksen toiminnallisuus luo monenlaisia tilanteita ystävyyssuhteiden syntymiselle ja yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistumiselle. Joissakin tutkimuksissa onkin todettu, että liikuntaa harrastavilla nuorilla on usein laaja ystävä- ja kaveriverkosto. Tämä voi osin johtua siitä, että heillä on kavereita sekä urheiluharrastuksen, että koulun ja mahdollisesti vielä muun vapaa-ajan vieton ja asuinpaikan kautta. Liikunnan harrastaminen voi tuottaa lapselle pätevyyden kokemuksia, jotka heijastuvat myös muille elämän alueille, siten että lapsi luottaa itseensä ja uskaltaa solmia ystävyyssuhteita. Toisaalta on muistettava, että varmasti myös liikuntaharrastusten parissa on lapsia ja nuoria, jotka tuntevat itsensä yksinäisiksi ja ulkopuolisiksi. Ohjaajien ja valmentajien tulisikin kiinnittää erityistä huomiota myös ryhmän sosiaalisiin suhteisiin ja siihen ettei ketään syrjitä tai jätetä ryhmän ulkopuolelle.
5) Onko tytöillä ja pojilla eroa yksinäisyyden tunteen kokemisessa?
WHO-koululaistutkimuksen perusteella 11–15 -vuotiaille tytöille yksinäisyyden kokeminen on yleisempää kuin pojille. Kuitenkin pojissa on tyttöjä enemmän niitä, joilla ei ole yhtään läheistä ystävää. Joissakin tutkimuksissa on todettu tyttöjen ja poikien kaverisuhteiden eroavan niin että tytöille voi riittää yksikin hyvä ystävä täyttämään sosiaalisen tuen tarvetta, mutta pojille ”vain” yksi ystävä voi merkitä kaveripiirin ulkopuolelle jäämistä. On kuitenkin mahdollista, että erot sosiaalisen tuen tarpeessa ja yksinäisyyden kokemisessa ovat suuremmat eri yksilöiden kuin sukupuolten välillä.
Kolme vinkkiä miten ehkäistä yksinäisyyttä liikuntaharrastusten lisäksi:
1) Vanhemman tulee olla kiinnostunut lapsen tai nuoren tekemisistä ja siitä miten hänellä menee.
Hyvä keino on muistaa kysyä lapsen kuulumisia päivittäin ja samalla voi kertoa omistaankin. Tällä tavoin voi välittää lapselle hyväksyntää ja tunnetta siitä, että hän on arvokas ja tärkeä. Samalla opetellaan myös keskusteluntaitoja.
2) Monenlaiset harrastukset voivat ehkäistä yksinäisyyttä.
Vanhempi voi olla apuna mieluisan harrastuksen löytymisessä pohtimalla yhdessä lapsen kanssa kiinnostuksen kohteita sekä selvittämällä alueen harrastusmahdollisuuksia ja sopivia ryhmiä. Jos uuteen ryhmään meneminen jännittää lasta, vanhempi voi olla alussa mukana ja useissa harrastuksissa on tarjolla myös vanhempi-lapsi -ryhmiä.
3) Vanhempana voit auttaa lasta tutustumaan kavereihin esimerkiksi kutsumalla kyläilemään tuttavaperheitä, tai samanikäisiä lapsia.
Tapaamista ja tutustumista voi helpottaa jollakin yhteisellä tekemisellä: patikoidaan laavulle paistamaan makkaraa, mennä luistelemaan tai pulkkamäkeen tai viettää lautapeli tai elokuvailtaa.
Kysymyksiimme vastasivat Sanna Palomäki ja Nelli Lyyra. Palomäki on liikuntatieteiden tohtori ja yliopistonlehtori. Palomäki on tutkinut vanhempien ja kavereiden tuen merkitystä kouluikäisten liikunnan harrastamisessa kansallisessa LIITU-tutkimuksessa. Tutkimusalueet: koululiikunta, lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus ja sen edistäminen, liikunnanopettajakoulutus.
Nelli Lyyra on liikuntatieteiden tohtori ja toimii tutkijatohtorina Jyväskylän yliopistossa. Lyyra on tutkinut kouluikäisten yksinäisyyttä ja siihen liittyvää sosiaalista tukea ja oireilua WHO-koululaistutkimuksen aineiston pohjalta. Tutkimusalueet: liikunnanopettajakoulutus, kouluikäisten hyvinvointi ja liikunta-aktiivisuus.
